Syrjintää Oulun käräjäoikeudessa

Oulun käräjäoikeudessa käsiteltiin 20.12.2016 asia R16/2369.

Vaadin asian uudelleenkäsittelyä käräjäoikeudessa näistä syistä:

Käräjäoikeuden puheenjohtaja Sari Leppäluoto poisti minut salista ennen käsittelyn alkua, joten en voinut puolustautua. Puheenjohtaja vaati yllättäen poistamaan tekniset laitteet. Tästä ei ollut mainintaa haasteessa, joten en voinut tätä tietää.

Kun kysyin syytä tälle, hän väitti syyttömyysolettaman vastaisesti, että saattaisin kuvata käsittelyä. Vaikka mikä tahansa laite luo pienen mahdollisuuden luvattomaan nauhoittamiseen, on kohtuutonta arvottaa kuvaamisen mahdollisuuden poistaminen tärkeämmäksi kuin syytetyn oikeus puolustukseen. Kuvaamiskiellossa on kyse oikeussalin järjestyssäännöistä. Oikeus puolustukseen on perustuslaillinen oikeus, joten on ilmeistä, että jälkimmäisen turvaaminen tuottaa suuremman oikeushyvän.

Jos Sari Leppäluodon saliin tuotaisiin aikaisemmin vaikkapa varkaudesta tuomittu henkilö, hän ilmeisesti antaisi uuden varkaustuomion automaattisesti sillä perusteella, että henkilö on aiemmin tuomittu varkaudesta.

Puolustusmateriaalini oli tietokoneellani, jota en saanut käyttää. Puheenjohtaja halusi, että tulostaisin materiaalin. Salissa ei tulostinta ollut. En myöskään voinut olla tietoinen siitä, että tietokoneen käyttö olisi geneerisesti kiellettyä. Sillä se ei kuulemma ole. Muissakin oikeudenkäynneissä yleisöllä on käytössään tietokoneita. Lisäksi lähes kaikki oikeuden käsittelemät asiakirjat luetaan oikeuskäsittelyssä tietokoneelta. Miksi en ole oikeutettu käyttämään samoja laitteita?

Kun kerroin tarvitsevani konetta puolustukseen, puheenjohtaja määräsi minulle 500 euron järjestyssakon. Sari Leppäluodosta paistoi selvä ennakkoasenne minua kohtaan ja jopa yleisössä ollutta henkilöä kohtaan. Asenteellisuus saattoi johtua etnisestä taustastani, äidinkielestäni, ihonväristäni ja syntymämaastani, eli kyse voisi olla rasismista. Salissa oli läsnä Leppäluodon lisäksi syyttäjä Vuokko Hautala, käräjäsihteeri Riitta Kanniainen, käräjänotaari Johanna Kanniainen ja yleisössä Tiina Wiik. Näiltä henkilöiltä voi tiedustella Leppäluodon toiminnasta.

Ehdotin asian käsittelyn siirtämistä, jotta voisin laatia puolustuksen ilman teknisiä laitteita. Puheenjohtaja kieltäytyi harkitsemasta tätä mahdollisuutta ja sen sijaan hän halusi määrätä minulle avustajan, koska hänen mukaansa olin kykenemätön puolustautumaan. Tämä ei pidä missään nimessä paikkaansa.

Avustajaa ei kuitenkaan olisi saatu paikalle käsittelyyn eikä avustajalla olisi ollut mitään mahdollisuutta perehtyä asiaan, erityisesti kun puheenjohtaja ei suostunut siirtämään käsittelyä.

Käräjäoikeuden puheenjohtaja soitti vartijan, joka poisti minut salista.

Lopputulos on, että syyttäjän vaatimus meni läpi täysimääräisenä ilman, että olisin voinut esittää mitään asiaan vaikuttavia seikkoja.

Käräjäoikeuden puheenjohtajan toiminta oli laitonta. Puheenjohtaja loukkasi oikeusturvaani eli perustavanlaatuista, erittäin tärkeää ihmisoikeutta. Puheenjohtaja käytti virka-asemansa suomia välittömiä oikeuksia räikeästi väärin syytetyn oikeusturvan kustannuksella.

Vaadin asian uudelleenkäsittelyn lisäksi järjestyssakon kumoamista ja puheenjohtaja Sari Leppäluodolle ankarinta mahdollista rangaistusta. Asiaa uudelleenkäsiteltäessä on puheenjohtajan oltava jokin muu henkilö kuin Sari Leppäluoto.

Mikäli vaatimustani ei kunnioiteta, valitan tästä hovioikeuteen, sen jälkeen korkeimpaan oikeuteen ja aina Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti. 

Tästä valituksesta laitan kopion oikeuskanslerille, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja käräjäoikeuden laamannille. Toimitan kopion myös asianosaisille eli Sari Leppäluodolle, Vuokko Hautalalle, Riitta Kanniaiselle, Johanna Kanniaiselle ja Tiina Wiikille.

Oulussa 23.12.2016

Junes Lokka

Syrjintää Oulun pääkirjastossa

Koin järkyttäviä hetkiä Oulussa 29.8.2015 klo 13. Istuin kaikessa rauhassa pääkirjaston Pakkalan salissa, kun yhtäkkiä järjestyksenvalvojat tulivat häiriköimään minua. Noin klo 13.30 Oulun poliisi talutti minut pihalle ja uhkasi viedä minut säilöön.

Kokosin soittolistan kirjastokaustista. Osa pätkistä tekstitetty.

Sattumuksesta paitsi järkyttyneenä, myös pöyristyneenä tein rikosilmoituksen 31.8.2015 n. klo 12.36:

Eli: 

Pyydän poliisia tutkimaan 29.8.2015 n. klo 13-14 tapahtunutta rikosta Oulun pääkirjastossa. Kirjastossa oli VasemmistoPlus-nimisen järjestön järjestämä avoin keskustelutilaisuus eli kokoontumislain tarkoittama yleinen kokous. Järjestäjiksi on Facebookissa ilmoitettu henkilöt Olli Kohonen ja Jussi Ojajärvi.

Ilmoitus oli: 

“Tervetuloa lauantaina 29.8. klo 13-15 Oulun kaupunginkirjaston Pakkalan saliin (Kaarlenväylä 3) Oulun VasemmistoPlus ry:n järjestämään keskustelutilaisuuteen ”Äärinationalismi vs. monikulttuurisuus – valitaanko Suomessa vihan vai yhteisymmärryksen tie?”

Aihepiiristä alustuksen pitää Vasemmistoliiton kansanedustaja, tietokirjailija Li Andersson. Tilaisuuden avaa ja juontaa kansanedustaja Hanna Sarkkinen. Kommenttipuheenvuorot tulevat Oulun maahanmuuttajaneuvoston jäseniltä Kaza el Hassanelta ja Dlovan Ishayalta sekä Vihreiden kaupunginvaltuutetulta Janne Hakkaraiselta.

Li Andersson on aiemmin käsitellyt aihepiiriä muun muassa vuonna 2012 julkaistussa kirjassa Äärioikeisto Suomessa, jonka hän kirjoitti yhdessä Dan Koivulaakson ja Mikael Brunilan kanssa. Kirjan esittelyn löytää esimerkiksi Wikipediasta.

Tilaisuutta edeltäen kansanedustajat Li Andersson ja Hanna Sarkkinen ovat tavattavissa yhdessä oululaisten kunnallisaktiivien kanssa Rotuaarilla Stockmannin edessä Kirkkokadulla olevalla juttuteltalla klo 11-12.30.

Tervetuloa siis joko Pakkalan saliin tai Rotuaarille kesän viimeisenä lauantaina!”

Menin paikan päälle n. klo 12.50, ja n. 12.55 minua tuli ahdistelemaan järjestyksenvalvojia, jotka halusivat kieltää minulta kuvaamisen, ja vaativat minua poistumaan.

Tallenne sattumuksesta löytyy tästä:

Leikkaamaton versio kirjastokaustista

He pyysivät poliisin paikalle, joka tuli myöhemmin paikalle, n. klo 13.30. Poliisimies nimeltä Pukari repi koneeni käsistäni ja sulki sen. He ottivat reppuni, taluttivat minut ulos kirjastosta, ja penkoivat reppuni. Sen jälkeen uhkasivat, että jos menen takaisin, he ottaisivat minut säilöön tilaisuuden ajaksi. Tottelin käskyä.

Tilaisuuden jälkeen järjestäjät vetosivat tekijänoikeuksiin ("tämä tilaisuus on teos"). En käytä äänitettäni taloudellisen hyödyn tavoitteluun, eikä tilaisuus muutenkaan ollut millään lailla tekijänoikeuslain tarkoittama teos, tms. Yleisessä kokouksessa, julkisella paikalla, tässä tapauksessa kirjastossa, saa tietysti kuvata, eikä kuvauskielto perustu mihinkään lakiin. Kyse ei ollut pääsymaksullisesta yleisötilaisuudesta, joten mitään perustetta ei kuvauskiellolle todellakaan ollut.

Järjestyksenvalvojien toiminta oli mielestäni moitittavaa. He eivät olleet lainkaan tietoisia oikeuksistani, vaikka niistä tiedotin ja ainakin yhdellä heistä oli voimassaoleva järjestyksenvalvojakortti. He syyllistyivät mm.

• perustuslaillisten oikeuksieni estämiseen
• poliittisten oikeuksieni estämiseen
• syrjintään

He väittivät, että “vain JSN:n luvalla” tai “JSN:n alaiset mediat” saisivat kuvata, vedoten järjestyslain 3 §:ään. Kyseisessä lain pykälässä ei ole mainintaa kuvauskiellosta. Julkisen sanan neuvoston lupa tai sen puuttuminen ei taas koske minua millään tavoin, sillä kyseinen yhdistys ei ole viranomainen tai käytä julkista valtaa. Enkä ole sen jäsen, vaan tavallinen kansalainen. Lisäksi yhdistymis- ja kokoontumisvapaus varmistaa, että minun ei siihen tarvitse liittyä.

Kaupunginkirjastossa tuollainen tilaisuus on sellainen, josta minua ei olisi voitu poistaa, kun en aiheuttanut minkäänlaista häiriötä. Minkäänlaisia edellytyksiä poistamiselleni ei ollut, kuten videostakin käy ilmi.

Lisäksi perustelu ei ole millään lailla validi, sillä perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on tietenkin oikeus kuvata julkisessa tilassa. Lisäksi kuvasin ainoastaan itseäni. He väittivät, että häiriköin, vaikka istuin hiljaa takarivissä, sanaakaan sanomatta. Olli Kohonen tuli häiritsevästi aivan lähelleni, ja monet muut elehtivät uhkaavasti ympärilläni, eivätkä antaneet minun olla rauhassa, vaikken aiheuttanut häiriötä.

Mikäli julkisen tilan tilaisuus on avoin, kuvaaminen rinnastetaan perustuslain 12 §:ään. Jos taas kyseessä on yksityistilaisuus, niin järjestäjän lupa on kuvaamisen edellytys. Tämä selviää vaikkapa sisäministeriön järjestyksenvalvojien koulutusmateriaalista. Kyseessä oli kuitenkin kaikille avoin tilaisuus verovaroin ylläpidetyssä kirjastossa. Jopa julkisessa kutsussa ko. tilaisuuteen toivotettiin kaikki halukkaat tervetulleiksi.

Jos minulle kerrotaan joku pykälä ja tarkistan sen eikä siinä puhuta sitä mitä minulle on väitetty, niin minulle on vain valehdeltu. Näytin heille pykälät koneeltani, mutta heitä ei kiinnostanut lainkaan. He lähinnä pyrkivät provosoimaan minua, mutta en reagoinut muulla tavoin kuin pyytämällä antaa minun seurata tilaisuuden luennoitsijaa.

Poliisi on kaikissa toimissaan velvollinen noudattamaan tarkoin lakia. Tämä koskee myös muita viranomaisia. Poliisin toiminnasta tullaan tekemään ilmoitus eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille, mikäli tämä tutkintapyyntö ei johda mihinkään. Toki poliisi tai poliisiesimies joutuu tekemään nopeita päätöksiä toiminnassaan, ja silloin poliisi on sen tiedon varassa, jota ns. uskottavat tahot antavat poliisille. Tässä tapauksessa tilaisuuden järjestäjän edustaja on saattanut antaa poliisille harhaanjohtavaa tietoa, jonka seurauksena poliisi on joko toiminut lainvastaisesti tai sitten poliisia on harhautettu rikolliseksi määriteltävällä tavalla.

Jos poliisi ei ole toiminut vilpittömästi, on kyse virkavelvollisuuden rikkomisesta ylittämällä toimivalta ryhtymällä antamaan virka-apua sellaisen toiminnan estämiseksi, joka ei riko lakia.

Mielestäni olen joutunut rikoksen uhriksi, poliisin suosiollisella avustuksella. Käsittääkseni poliisi syyllistyi järjestyslaissa tarkoitettujen tehtävien laiminlyömiseen mm. niiltä osin, kun sen on turvattava henkilön perusoikeuksiin kuuluvat liikkuminen ja oleskelu yleisillä paikoilla kenenkään estämättä.

Pyydän poliisia tutkimaan, ovatko järjestäjät ja järjestyksenvalvojat syyllistyneet perustuslaillisten oikeuksien polkemiseen, poliittisten oikeuksien estämiseen, syrjintään, virkavelvollisuuden rikkomiseen tai muuhun rikokseen.

Pyydän myös poliisia peruuttamaan kyseisten henkilöiden järjestyksenvalvojakortit, mikäli heillä sellaiset on.