Heinz Buschkowsky, Berliinin ongelma-alue Neuköllnin pormestari, kertoo kirjassaan, miksi hänen mielestään monikulttuuri on haaksirikkoutunut.
Hän on suorapuheinen mies … - mutta tekee myös selväksi, että hänen esimerkkinsä ovat vain otoksia: "Kun olemme huolestuneita liikenneturvallisuudesta, niin laskemme onnettomuuksia, emmekä iloitse niistä ajoneuvoista, jotka ovat ylittäneet risteyksen ilman onnettomuuksia.
Ongelma-alueeksi joskus kehittyneen maahanmuuttaja-alueen asukkaat kokevat subjektiivisesti itsensä vääryyttä kärsineiksi, syrjityiksi ja syrjäytetyiksi.
Tästä on enää lyhyt askel rikollisuuteen: Otan itselleni sen, mitä minulle kuuluu, mutta mitä ei anneta, koska olen ulkomaalainen. Yhteiskunta kutsuu näitä tekoja nimillä murto, varkaus, päällekäyminen tai ryöstö.
Jos tekijä on maahanmuuttaja tai ulkomaalainen, niin uhri liittää tämän seikan kärsimyksiinsä. Tämä johtaa siihen, että tekijä etnistetään melkein aina. Venäläiset hyökkäsivät kimppuuni, arabit löivät minua ja turkkilaiset puukottivat minua. Tämä on myrkkyä integraatiolle.
Jaan käsityksen, että meidän laillinen työkalupakkimme on täysin riittävä rikollisuudenvastaiseen taisteluun. Kuitenkin vain silloin, jos me käytämme sitä ja hyödynnämme sen tarjoamat mahdollisuudet.
Kun katson lähimenneisyyden väkivallantekojen kirjoa Berliinissä ja erityisesti Neuköllnissä, niin minusta näyttää, että teot ovat muuttuneet yhä brutaaleimmiksi, tekijät yhä eläimellisimmiksi ja silti meidän oikeutemme epäröi yhä enemmän toimissaan.
Siellä, missä ensimmäinen vankilatuomio on oikeastaan astumista aikuisten maailmaa, siellä kasvattavilla ja pedagogisilla panostuksilla tuskin on mahdollisuutta menestyä.
Useissa tuntemissamme ongelmaperheissä tarkoittaa sana "einfahren" nousua perheen täysivaltaiseksi jäseneksi. Vankilaan joutuvan lähtöä juhlitaan kotona ja tuomion jälkeen hänet vastaanotetaan juhlien.
Poliisimme arvioi, että Neuköllnin kaltaisilla ongelma-alueilla noin 80% saksalaisista 12-18 -vuotiaista nuorista on jo ainakin kerran joutunut väkivaltateon uhriksi.
Valmius väkivaltaan ei ole mikään etninen erityispiirre. Kuitenkin kaikki, myös muissa maissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että osatekijät, kuten omat väkivaltakokemukset ja uskonnollinen ego-doping ovat vahvoja altistavia tekijöitä. Rikollisuuteen sortumisen riskitekijät "nuori, miespuolinen, maahanmuuttaja" olen jo aiemmin maininnut.
Eräs väkivaltarikollisten tunnusmerkki on selvä: koulutusasteen laskiessa myös kyky väkivallattomaan konfliktinratkaisuun häviää. Siis, mitä vähäisempi on henkinen kapasiteetti, sitä suuremmat ovat muskelit. 2/3-osalla kaikista nuorisovangeista ei ole koulun päästötodistusta ja 90%:lle ei ole minkäänlaista ammattikoulutusta.
Hänelle, joka varhaislapsuudesta lähtien näkee ja kokee väkivaltaa, on väkivalta legitiimi väline omien vaatimusten toteuttamiseksi.
Puuttuminen on silloin tärkeää. Kun nuoret ihmiset suistuvat raiteiltaan ja pitävät rikollispiirejä itselleen täysin normaalina elämäntapana, niin silloin juurettomien välillä ei ole enää eroja. Venäläinen taparikollinen ei poikkea millään tavoin turkkilaisesta, saksalaisesta tai arabi taparikollisesta.
Yhdellä on lyhyt tukka ja maihinnousukengät ja hän on samoin laiminlyöty, kuin se, jonka pää on kalju ja jolla on yllään hupullinen collegepusero. Syntyvyystilastoja katsoessa ilmenee vain eräs pulma: Laiminlyöty ei ole yhtä kuin impotentti.
Perheet, joissa isät eivät käy töissä, puhuvat heikosti saksaa tai eivät ollenkaan, mutta sanovat muuten aina viimeisen sanan ja haluavat päättää kaiken ja toimeenpanevat tämän tarvittaessa nyrkein tai muuten hakkaamalla, ne ovat mielestäni perheitä, joissa koulun päästötodistus merkitsee vähemmän, kuin niin sanottu perheen kunnia.
Väkivalta johtaa yhä uudelleen väkivaltaan. Kysymykseen, saako mies lyödä vaimoaan, jos tämä on pettänyt häntä, vastasi 4% kantasaksalaisista nuorista "kyllä", turkkilaisten keskuudessa luku oli 24%.
Kun nuoria miehiä pienestä pitäen opetetaan käyttäytymään itsetietoisesti, olemaan taistelunhaluisia ja vahvoja, sekä tietämään, että heidän omat killuttimensa ovat heidän tärkein vartalonosansa, niin ei ole syytä ihmetellä, jos he omaksuvat tätä vastaavan Pascha-asenteen [Pascha: Euroopan suurin bordelli Kölnissä]. Tämä väkivallan legitimoiva machokulttuuri johtaa tietysti kynnyksen laskuun väkivallan käytölle myös muita ihmisiä kohtaan.
Kysyttäessä, mitä katutappelu heille tarkoittaa, vastaavat nuoret: "Kun joku loukkaa perhettäni tai kunniaani." Nämä hajanaiset käsitykset kunniasta, perheestä, loukatuksi tulemisesta tai vääryyden kärsimisestä ovat näille nuorille jo yksistään oikeutus puukottaa jotakin ihmistä, potkaista tai tallata häntä päähän ja siten hyväksyä tämän kuolema vähäpätöisenä seurauksena.
Rikollisuuteen johtavat riskitekijät maahanmuuttajayhteisöissä voidaan koota yhteen seuraavasti: puutteellinen koulutus, omat väkivaltakokemukset, machokulttuurin kasvatustyyli, jatkuva rahapula yhdistettynä uskonnolliseen itsensä ylentämiseen.
Kun kaikki nämä tekijät yhdistyvät ja kun meidän yhteiskuntamme arvojärjestelmä - kuvattuna käsitteillä kuten kuri, ahkeruus, järjestys, toisten huomioonottaminen, suvaitsevaisuus ja ennen kaikkea kunnioitus - ei löydä mitään sijaa näiden nuorten persoonan kehityksessä, niin silloin ura yhteiskunnan laitapuolella on hyvin todennäköinen.
On yksinkertaisesti niin, että on syntynyt väestökerroksia, joilla ei ole mitään intressiä integroitua yhteiskuntaan. He eivät hyväksy valtion edustajia ja instituutioita missään muodossa ja he eivät tule myös jatkossakaan näin tekemään.
Eräs esimerkki: Parkkisakon takia eräs arabitaustainen mies hyökkäsi fyysisesti Ordnungsamt'in työntekijän kimppuun. Seuranneessa asian oikeuskäsittelyssä hän uhkasi työntekijää uudelleen: Hän julisti, että antaa tuhota koko työntekijän perheen, jos tämä aiheuttaa hänelle ongelmia ja hän saa tuomion.
Hän vannoi tämän Allahin, Koraanin ja vanhimman poikansa nimeen. Mies tuli Saksaan 20 vuotta sitten turvapaikanhakijana ja on tehnyt huomattavan määrä rikoksia. Hän saa julkista tukea ja ajaa Mercedeksellä.
Henkilö, joka on hakenut suojaa maastamme itseensä kohdistuvan uhan takia, uhkaa täällä vuorostaan muita kuolemalla. Me ruokimme häntä ja hän polkee jalkoihinsa meidän lakimme - eikä vain pelkästään sitä.
Voisin jatkaa sivukaupalla näitä kertomuksia.
