Helsingin poliisiin on kirjattu rikosilmoitus 5500/R/56573/16, jossa Michel Paulatin epäillään syyllistyneen rikokseen 5.8.2016 Helsingissä Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla pitämässään puheessa. Junes Lokan epäillään syyllistyneen rikokseen levittämällä Paulatin puheesta kuvattua videota. Helsingin poliisi on pyytänyt virka-apua Lokan kuulemiseksi Oulun poliisilta.
Tämä on etenkin maahanmuuttajille ja muslimeille. Minä tunnen teidät, en ole kuten suurin osa suomalaisista. Olen asunut teidän maassanne kymmenen vuotta. Olen nähnyt kuinka raakoja, röyhkeitä ja tyhmiä te olette.
Ette ole luoneet mitään! Teillä ei ole mitään. Ette todellakaan ole tehneet mitään. Te vain olette sairaita raakalaisia.
Te ette kunnioita naisianne, pakotatte heidät orjiksenne.
Kuuntele laiton puhe
Te ette kunnioita toisia uskontoja, te ette kunnioita kristinuskoa.
Olen nähnyt sen katoavan kymmenen vuoden ajan. Olen nähnyt teidän murhaavan kristittyjä.
Jos ette pidä tämän kuulemisesta, niin se on kuitenkin totuus.
Te olette imaamienne mukaan suvaitsevaisia. Mutta ette te ole suvaitsevaisia.
Oletteko nähneet kirkkoa Saudi-Arabiassa?
Oletteko nähneet kristittyä Saudi-Arabiassa, joka voi rauhassa harjoittaa uskoaan?
Te haluatte meidän juhlivan teidän pyhiänne. Juhlitteko te joulua? Juhlitteko te pääsiäistä?
Te olette täysin muualta kuin tästä maailmasta, teitä ei pitäisi edes olla olemassa! Ja teidät pitäisi kieltää mistä tahansa sivistyneestä yhteiskunnasta.
Mutta älkää huoliko, vielä tulee päivä jolloin potkaisemme teidät ulos. Kaikki teidät, nuoretkin...
Te lähditte, jätitte maanne romahtamaan.
Ette edes taistelleet, teillä ei ole sisua. Ette taistelleet maanne puolesta, kansanne puolesta, perheidenne puolesta. Lapsienne puolesta.
Te vain juoksitte karkuun!
Mutta – olkaa varmoja, eräänä päivänä suurin osa Euroopasta nousee teitä vastaan.
Yrititte jo aiemminkin valloittaa sen aseilla ja sotimalla. Mutta me kukistamme teidät, koska ette ole mitään.
Pyydän teiltä yhtä asiaa, Suomen kansa: Nouskaa – älkää antako islamisaation edetä.
Eagles of Death Metalin Kanadan-kiertue päättyi juuri ja pääsin haastattelemaan yhtyeen laulajaa Jesse Hughes’ia Pariisin Bataclanin sattumuksesta, jossa kuoli 89 fania. Voisi kuvitella, että hän haluaisi välttää aihetta, mutta itse asiassa hän innostui siitä. Hän kokee sen vapautuksena.
Hughes ei pidä tavasta, jolla media käsitteli yksittäistapausta. Toimittajat poimivat sattumanvaraisesti kohtia hänen haastatteluistaan ja muokkasivat juttua jälkikäteen niin, että se on täysin hänen näkemystensä vastainen. Jesse Hughes on vihitty Universal Life Churchin papiksi. Hän kannattaa vapaata aseenomistusta ja Donald Trumpia, ja vastustaa aborttia. Hänen mielestään islam on ongelma ja poliittinen korrektius kirjaimellisesti tappaa meidät.
Jesse Hughes
Takimag: On vaikeaa puhua sattumuksesta kuulostamatta siltä, että syyttää uhreja, mutta on mahdotonta kieltää sitä, että islamofobian ja aseiden pelko johti useaan kuolemaan tuona iltana.
Jesse Hughes: näin pelon laskeutuvan verhona yleisön ylle ja he kaatuivat kuin heinä viikatteella — kuin jumalan edessä. Olin valppaana heti alusta alkaen. Ensimmäisenä minun piti löytää naiseni. Pelko siirtyi taka-alalle ja “missä naiseni?” -vaihe iski päälle. Backstagella haisi ruuti ja tiesin, että joku oli siellä ammuskellut. Näin tyypin automaattikiväärin kanssa ja kun hän kääntyi minuun päin, hänen silmänsä olivat kuin marmorikuulat. Hän oli aivan sekaisin ja nythän tiedämme, että he käyttivät Xanaxia ja kokaiinia. Tunnistin hänet. Olin nähnyt hänet aiemmin päivällä ja huomannut hänen tuijottavan meitä.
He olivat paikalla hyvissä ajoin, mikä tarkoittanee sitä, että osa henkilökunnasta oli mukana.
Jouduin ongelmiin kerrottuani tuon. Sen tiedän, että he olivat paikalla ennen konserttia. Muistan heidän tuijottaneen kaveriani. Pistin sen arabikateuden piikkiin. Tiedäthän mitä tarkoitan? Kun muslimi näkee itsevarman, tatuoidun amerikkalaisen, hän tuijottaa tätä. Tajusin myöhemmin, että se oli Abdeslam ja he tuijottivat kaveriani, koska pitivät häntä uhkana. Terroristit siis olivat jo sisällä, ja jotain kauttahan he sinne olivat päässeet. Ammuskelun aikana menin ulos ja backstagen ovi oli kiilattu auki. Mitenköhän se oikein oli tapahtunut?
Dan Parkin kuva
Uskotko, että poliittinen korrektius tappaa luontaiset vaistomme ja tekee meistä haavoittuvia?
Ilman muuta. Juttuun liittyy kaksi tyttöä. He olivat konsertissa ja katosivat ennen ammuskelua, ja nämä naiset olivat pukeutuneet perinteisiin muslimiasuihin. He tiesivät, ettei heitä tarkistettaisi, koska he olivat niissä asuissa. Heidät otettiin kiinni muutama päivä sattumuksen jälkeen.
Muslimien loukkaamisen pelko on terroristin vahvin ase.
Katso niitä, jotka räjäyttivät pommeja Brysselissä. Heillä oli kummallakin musta hanska vain toisessa kädessä. Heidän matkatavaransa olivat liian painavat kannettaviksi, mutta he eivät halunneet kenenkään apua. Kukaan ei ottanut tätä esiin ennen kuin pommit räjähtivät.
Belgialais- tai ranskalaismiehet Zaventemin kentällä
Mieluummin kuolemme, kuin että meitä sanotaan kiihkoilijoiksi.
Miten jokin usko rasismiin liittyy? Ota sana “islam” ja korvaa se sanalla “kommunismi”. Se on ideologia. Samalla tavalla kuin Rosenbergit pystyivät myymään ydinaseiden salaisuuksia Amerikasta käsin, muslimiterroristit voivat hyökätä kimppuumme sisältäpäin. Tänä päivänä on ookoo olla tarkkana kun kyse on muslimeista.
Mistä tämä paine tulee? Onko se kaikki meidän syytämme?
Ei tietenkään ole. Kun olet jalkapallo-ottelussa Euroopassa ja näet sanat “United Arab Emirates” tiedät, että mukana on paljon arabirahaa vaikuttamassa keskusteluun. Keskustelu jatkuvasti ohjataan pois olennaisesta. Ne pitävät meitä ääliöinä.
Arabiraha on myrkkyä. Niin monet elokuvat tehdään sen avulla. George Clooney ei nuole arabien persettä syyttä. Amerikkalaiset elokuvat ovat paras tapa vaikuttaa ihmisten mieliin.
Elokuvissa pahikset eivät koskaan ole arabiterroristeja. Ne ovat aina saksalaisia tai ranskalaisia...
Tai konservatiivisia kristittypunaniskoja. Ilmeisesti he ovat syy kaikelle maailmassa esiintyvälle pahuudelle, ilmastonmuutoksesta lähtien. Mites ne aiemmat jääkaudet? Ei silloin ollut kristittyjä republikaaneja. Kuka ne aiheutti?
Kokonaan toinen ongelma on, että kun päästään eroon punaniskakristityistä, luodaan samalla tyhjiö, joka täyttyy vielä kamalammista tyypeistä. Se täyttyy islamilla. Lopulta korvataan evankeliumi sharia-lailla.
Poliitikot käyttäytyvät paremmin kun ovat tietoisia, että heitä tarkkaillaan. Me käyttäydymme paremmin kun uskomme, että Jeesus katsoo meitä.
Nämä ateistit kertovat meille, ettemme tarvitse uskontoa, mutta silti jokainen tuntuu keksivän heikkoja korvikkeita tilalle. Katkaisuhoito on vain paastoa. Meditaatio on vain latinankielinen messu. Psykologilla käynti on kuin juttelisi papin kanssa.
Ja raamatun juttu on, että se on kirjoitettu ylös. Psykologi taas voi vaihtaa diagnoosiaan noin vain etkä voi sille mitään.
Palataan hyökkäykseen. Miksi poliisit eivät tulleet paikalle aiemmin? Tuntui kuin tappaminen olisi kestänyt ikuisuuden.
Lehdistö kuuli, että joitain nuoria pidettiin lukkojen takana, joten he ilmoittivat siitä panttivankitilanteena. Väärä tieto johti siihen, että poliisi valmistautui neuvotteluihin kun samaan aikaan sisällä kymmeniä ihmisiä kuoli.
Terroristit tökkivät ruumiita aseillaan. Jos joku liikkui, he ampuivat uudestaan. Yksi tyttö nousi seisomaan ja sanoi pelkäävänsä. Tyyppi sanoi hänelle, “ei pelolle pidä antaa valtaa, kuolet kahdessa minuutissa”, ja sitten hän ampui hänet, PUM.
Ranskalaiset ovat niin huolissaan rasismista, että he antavat muslimien murhata vapaasti.
Seuraavana päivänä stadionilla muslimit buuasivat minuutin hiljaisuuden aikana eikä tästä juuri kerrottu mediassa. Näin muslimien juhlivan kadulla hyökkäyksen aikana. Näin sen omin silmin. Reaaliajassa! Mistä he tiesivät, mitä oli tapahtunut? Se oli varmasti koordinoitua.
Olet kertonut, että kiität lapsuuttasi henkiinjäämisestäsi. Sinulla oli ihan oikea isä, joka oli läsnä ja opetti sinut tuntemaan aseita.
Tiesin, mitä on tulitus. Pystyin käsittelemään sen. Muistin myös käytännön kokemukset elämästäni, koska jouduin lapsena tappeluihin. Äitini ei haastanut ketään oikeuteen. Minulla ei ollut organisoituja leikkikaveritapaamisia. Sain käytännön kokemusta kasvaessani aavikolla. Jossa kaikki ongelmat piti ihan itse hoitaa.
Olen päässyt tapahtuneesta yli aika hyvin siksi, että kaikki mitä minulle oli lapsena opetettu vahvistui oikeaksi tuona iltana. Se oli tavallaan jumalan siunaus. Kun ensimmäiset laukaukset ammuttiin, ihmiset katsoivat minua. Muistan sen. Se vitutti minua, sillä tiesin jo siinä vaiheessa, että se ei hyvin päättyisi. Tiesin, että näillä nuorilla ei ollut hajuakaan mitä tapahtuisi. Ei yhdelläkään. He eivät olleet eläissään kuulleet laukausta oikeassa elämässä ja se iski heihin lujaa.
Poliittinen korrektius tappaa.
Davey [basisti Dave Catching] oli lavan keskellä ja kun valot menivät päälle, hän näki sellaista, mitä ei ollut ikinä aiemmin nähnyt, hirveää kamaa. Sitä ei voi verrata mihinkään. Se ei ole pelkästään kuolemaa. Siinä oli hyväuskoisimmat, syyttömimmät uhrit, joita voi kuvitella — kauhun kangistamia, täysin liikkumiskyvyttömiä ihmisiä.
Se on kuin metafora länsimaisesta kulttuurista.
Näin seitsemän ihmisen kuolevan. Pari heistä oli metrin päässä aidasta. He olisivat voineet kaatua taaksepäin ja säilyä hengissä mutta he olivat liian peloissaan edes kääntyäkseen ympäri. Muistan erään naisen vain seisseen kädet ylhäällä antautumisasennossa. Terroristi lopulta huomasi hänet ja hän vain mumisi: ”Ei, ei, ei.” Hän antautui kuolemalle silmieni edessä. Huusin hänelle, että: “HEI!” mutta en usko, että hän kuuli minua. Hän oli niin kauhuissaan, että luulen hänen jo luovuttaneen.
Voisiko sanoa, että liberaali ajattelutapa loi tämän antautumisen tarpeen?
Syytän sitä aivan suoraan. Kun kerrot ihmisille, että he eivät voi auttaa itseään ja että he ovat kuin lapsia, heikennät heitä siihen pisteeseen, että jos metrin päässä on elämä niin he eivät peloltaan sitä näe.
Olemme tavallaan tuplasti aseettomia. Olemme sitä kirjaimellisesti ja henkisesti.
Ne ovat kuin määkivät lampaat Eläinten vallankumouksessa. Sanot mitä tahansa, mikä ei tarinaan sovi ja tämä lauma hyökkää kimppuusi hukuttaakseen sinut. Tämä hyökkäys ei tapahtunut sattumalta.
Kävin Pariisissa sattumuksen jälkeen ja minua ällötti raivon puute. He eivät syyttäneet islamia. Itse asiassa monet syyttivät juutalaisia. Heitä huolestutti enemmän muukalaispelon lietsominen kuin terroristien syyttäminen.
Notkuin usean erittäin vittuuntuneen pariisilaisen kanssa, mutta suurin osa heistä oli kyttiä ja sotilaita. Hyökkäyksen aikana yksi poliisi vihdoin tajusi, ettei meneillään ollut panttivankitilanne ja huusi, “se on teurastus.” Hän ryntäsi sisälle aseineen. Hän sai luodin kätensä läpi ja toisen niskaansa mutta jatkoi menoa. Hän ampui yhden terroristin ja jahtasi toisen eteishalliin, jossa terroristi räjäytti itsensä. Ja teki sitten saman homman toiselle kaverille. Vahvistimemme olivat todella verinen näky.
Jäikö tuo kyttä eloon?
Jep, törmäsin häneen potilasjonossa. Hengasin hänen kanssaan. Tosi hyvä tyyppi.
Olit sairaalassa?
Naamastani irroitettiin hampaiden ja luiden palasia. Rappusten yläpuolella oleva, aiemmin tapaamani terroristi ampui yhtä aivan vieressäni olevaa tyttöä. Hän astui askeleen suuntaani ja hänen päänsä vain räjähti. Hänestä lensi palasia hampaita ja kallosta naamalleni.
Miksi tästä ei kerrota?
Media haluaa tehdä yhteenvedon ja tärkeät yksityiskohdat hukkuvat samalla. Kaikkein tärkein niistä on se, että kun ampuminen alkoi niin tekijät olivat jo sisätiloissa. Mikäli kolme miestä pääsi läpi, he myös tunsivat vartijat. He tunsivat vartijat ja ovimiehet.
Luuletko, että osa turvallisuushenkilöstöstä oli musulmaaneja?
Tiedän, että näin oli. Vartijat ovat tunnettuja siitä, että he ovat ihan mulkkuja. Kysyvät papereita joka käänteessä ja kukaan ei liiku mihinkään tarkistamatta, oli vaikka mukana bändissä tai ei. Tämä jätkä ei ollut tippaakaan kiinnostunut, mitä touhusimme. Hän ei edes vilkaissut minua.
Ainoa kerta, kun hän vaikutti edes etäisesti kiinnostuneelta meistä oli, kun hän sanoi tyttöystävälleni: “Puhutko ranskaa?” ja “Mistä olet kotoisin?” Hän vastasi olevansa Texasista. Poke turhautui silminnähden kun eipä hän sitä tarkoittanut. Sitten naiseni sanoi: “olen amerikkalainen” ja kiinnostus lopahti samantien. Ihan rehellisesti luulen, että hän yritti selvittää, onko tyttökaverini arabi vai ei. Emäntä on meksikaani ja menisi helposti libanonilaisesta ja luulen, että hän yritti varoittaa mahdollista muslimia tapahtuvasta.
Meksikaaniemäntä Tuesday Cross
Kävin jatkuvasti tupakalla takaoven kautta. Se on ollut aina jyrkästi kiellettyä meluhaitan vuoksi. Olen soittanut tuolla aiemminkin ja oven avaamisesta tupakoinnin takia tuli aina sanomista. Tällä kertaa järjestyksenvalvoja ei välittänyt pätkääkään ja hän vain käveli ohitseni ja vilkuili hermostuneesti ulos.
Poliisit ovat juuri niitä, jotka joutuvat menemään hommiin rikastettuihin kortteleihin ja he joutuvat kohtaamaan juuri näitä ihmisiä. Ehkä juuri siksi heillä on käytännönläheinen asenne tällaisiin uhkiin. Naiivius on jotain sellaista, johon heillä ei ole varaa.
Poliisit sulkivat noin 450 moskeijaa hyökkäyksen jälkeen. Jokaisesta niistä löytyi rekrytointimateriaalia. Mikä vittu on vialla, kun tästä ei kerrota mitään?
Pariisilaiset luulevat, että jokainen on viaton. Mutta poliisit eivät. He jopa tarkastivat sinut.
Kuuluin kohderyhmään, juu. He kuulustelivat minua neljän päivän ajan. Päädyin auttamaan heitä reilusti antamalla kännykkäni videomateriaalia käyttöön. Juurikin poliisi ja FBI kysyivät minulta järjestäjästä ja turvallisuusjärjestelyistä. Ja itse en tätä kuulusteluissa ottanut esiin.
Yleisössä oli sinä iltana kahdeksan poliisia. Kaikki olivat keskustelleet samasta asiasta vaimojensa kanssa: “pitäisikö minun ottaa aseeni mukaan konserttiin vai ei?” Kaikki olivat kieltäneet. Kun poliisit palasivat tapahtumapaikalle myöhemmin ja seisoivat samoilla paikoilla kuin aikaisemmin konsertissa, jokainen näytti aseensa ja sanoi: “Eipä just tänä iltana, kusipää.” Se oli kaunista.
Islam huutelee sutta islamofobian siivellä saadakseen meidät lamaantumaan ja tehdäkseen meistä helpomman saaliin.
He tietävät vallan hyvin, että on olemassa ryhmä sokeita ja tyhmiä valkoisia lapsia. Meillä on näitä vaikutuksille alttiita valkoisia kakaroita, jotka ovat saaneet liberaalin kasvatuksen jo lastentarhasta, jotka hukkuvat näiden ylevien, turhanpäiväisten juttujen alle. Katso, mihin se heidät johtaa.
Kuten varmaan jo tiedätte, olen tullut kertomaan Ruotsista – tai Absurdistanista, kuten nykyään rakasta kotimaatani kutsun. Mutta ennen kaikkea olen tullut varoittamaan teitä. Teidän suomalaisten on tehtävä kaikkenne estääksenne Suomea menemästä samaa tuhon tietä, jonka ruotsalaiset poliitikot valitsivat vuosia sitten ja jonka seuraukset ovat nyt nähtävissä. Teillä on vielä mahdollisuus pelastaa Suomi, mutta teidän on toimittava nyt ja kerrottava muillekin, miten huonosti asiat ovat Ruotsissa.
Vain harvat ruotsalaiset tajusivat, mitä Ruotsin eduskunnan vuonna 1975 yksimielisesti tekemään päätökseen sisältyi. Edes kaikki kansanedustajat eivät välttämättä ymmärtäneet omaa päätöstään. On hieman hankala selittää, miten ruotsalaiset poliitikot pystyivät päättämään, että Ruotsi ei enää olisi ruotsalainen valtio vaan monikulttuurinen maa. Mutta yritän parhaani.
Ensin hieman taustaa: 1960-luvulle saakka Ruotsi oli yksi maailman yhtenäisimmistä kansallisvaltioista. Älkää uskoko niitä, jotka väittävät, että Ruotsi on aina ollut maahanmuuttomaa. Se ei ole totta. 1600-luvulla Ruotsiin tulleista vallooneista puhutaan paljon, mutta heitä oli kaikkiaan vain 900 henkeä. He olivat kaivosalan ammattilaisia, jotka pian sopeutuivat ruotsalaiseen elämäntapaan. Verratkaa tätä niihin yli 160 000 turvapaikanhakijaan, jotka tulivat pelkästään viime vuonna, ja joista monilta puuttuu lukutaito ja koulutus. Jopa korkeammin koulutetuilla tulijoilla on nyt suuria vaikeuksia työllistyä, oppia ruotsia ja sopeutua yhteiskuntaan.
Maahanmuutto Ruotsiin alkoi tosissaan toisen maailmansodan jälkeen. Ruotsin kukoistava teollisuus tarvitsi työvoimaa. 1950-luvulla Ruotsi kutsui ihmisiä ulkomailta työskentelemään Ruotsiin, ja monet noudattivat kutsua. Useimmat tulivat Suomesta ja muista Pohjoismaista, mutta myös etelä-Euroopasta. Kaikki toimi hyvin: tulijoilla oli työpaikka heti valmiina, he oppivat puhumaan ruotsia ja sopeutuivat hyvin. Toisessa sukupolvessa näitä tulijoita ei oikeastaan enää erottanut kantaruotsalaisista muuten kuin sukunimen perusteella. Vain harvat tulivat Euroopan ulkopuolelta.
1960-luvun lopulla ay-liike alkoi huolestua ruotsalaisten työllisyydestä, joten 1969-1970 pidettiin tilapäinen katko maahanmuutolle.
Mutta sitten tapahtui jotakin hyvin outoa. Pakolaisten maahanmuutto alkoi 1970-luvun alussa ja ongelmia ilmaantui pian. Viranomaiset ja muut pakolaisten kanssa tekemisissä olevat huomasivat, että nämä kolmannesta maailmasta tulevat ihmiset eivät sopeutuneet Ruotsiin samalla tavalla kuin eurooppalaiset. Niinpä eduskunta päätti nimittää maahanmuuttotyöryhmän (Invandrarutredningen), joka totesi tutkimuksessaan, että Ruotsissa oli tuolloin noin puoli miljoonaa ulkomailla syntynyttä asukasta. Tämä saattaa kuulostaa paljolta, mutta useimmat noista olivat muista Pohjoismaista. Jos USA ja Kanada jätetään pois, vain 30 000 tuli Euroopan ulkopuolelta. Eli vain 0,3% Ruotsin väkiluvusta!
Nyt Euroopan ulkopuolisia on vähintään 10% väestöstä. Tarkkaa lukua on vaikea sanoa, koska Ruotsin valtio yrittää piilottaa tällaiset tiedot. Suomi on yhä yleisin taustamaa, mutta nyt toisella sijalla on Irak.
Maahanmuuttotyöryhmä tuli siihen tulokseen, että Euroopan ulkopuolelta tulevilla oli suuria vaikeuksia sopeutua Ruotsiin. Voisi luulla, että poliitikot olisivat tästä ymmärtäneet, että maahanmuutto Euroopasta ja muista länsimaista toimi hyvin, mutta että näiden ulkopuolelta tuleva maahanmuutto ei toiminut vaan vahingoitti Ruotsia.
Mutta poliitikot tekivät aivan päinvastoin. Vuonna 1975 Ruotsin eduskunta päätti, että jatkossa Ruotsi ei olisi enää ruotsalainen vaan monikulttuurinen valtio. He päättivät, että vierasta kieltä äidinkielenään puhuvien lasten tulisi keskittyä kotikielensä oppimiseen sen sijaan, että he saisivat lisää ruotsin tunteja. Maahanmuuttajia rohkaistiin säilyttämään oma kulttuurinsa sen sijaan, että he olisivat tutustuneet ruotsalaiseen kulttuuriin, arvoihin ja perinteisiin. Poliitikot päättivät, että kaikille Ruotsissa asuville kuuluivat samat sosiaalietuudet, vaikka monet maahanmuuttajat eivät ikinä olleet maksaneet kruunuakaan veroja. Kaiken huipuksi päätettiin, että ruotsalaisten pitäisi oppia hyväksymään monikulttuurinen Ruotsi ja sopeutua siihen.
Kuten sosiaalidemokraattien entinen puheenjohtaja Mona Sahlin totesi:
“Ruotsalaiset on sopeutettava uuteen Ruotsiin, sillä vanha Ruotsi ei enää tule takaisin”
Vuosina 1980 - 2013 yli 1,7 miljoonaa ihmistä sai pysyvän oleskeluluvan Ruotsissa. Nyt maahanmuuttajia on jo varmaan 2 miljoonaa. Maassa, jonka väkiluku on 9,7 miljoonaa. Ymmärrätte varmasti, mitä tämä on tehnyt maallemme. Raiskausten määrä ja muu rikollisuus on räjähtänyt käsiin, mutta valtamedia salailee rikoksia ja kertoo kansalaisille, että Ruotsi ei ole ikinä ollut niin turvallinen kuin nyt.
Minulta kysytään usein, miten me annoimme tämän tapahtua. Jos ruotsalaiset eivät halua elää monikulttuurisessa sekasorrossa, miksi me äänestimme sen puolesta?
Olen miettinyt tätä paradoksia paljon ja keksinyt kaksi vastausta:
1. Ruotsalaiset eivät tienneet vuonna 1975 tehdystä päätöksestä. Siitä ei ikinä keskusteltu, koska puolueet päättivät siitä konsensuksessa. Eivätkä asiat muuttuneet hetkessä. Muutama vuosi sitten useimmilla ruotsalaisilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä suurkaupunkien maahanmuuttajalähiöissä tapahtuu.
2. Ruotsalaisilla on hyvin erikoinen tapa olla isänmaallisia. He ajattelevat näin: Koska me tiedämme, että Ruotsi on maailman paras maa ja kaikki kadehtivat meitä ja haluavat olla ruotsalaisia, meidän ei tarvitse heilutella lippuamme ja laulaa kansallislaulua päivittäin. Sen sijaan ruotsalaiset tuudittautuivat uskomaan, että kaikki menisi hyvin. Maahanmuuttajat tajuaisivat kohta, että ruotsalainen tapa on paras tapa, joten mitä siitä, jos heillä on hassut sukunimet. Ja voin vakuuttaa teille, että kukaan ei kuvitellutkaan, että maahanmuutto paisuisi sellaisiin mittoihin, että meistä tulee 10 vuodessa vähemmistö omassa maassamme, jos tämä jatkuu.
Viime vuosien aikana yhä useammat meistä ovat joutuneet kokemaan, mitä muslimimaahanmuutto tekee ennen niin rauhalliselle ja yhtenäiselle yhteiskunnalle. Viime vuonna Ruotsiin tuli yli 160 000 turvapaikanhakijaa, joten vastaanottokeskuksia on nykyään lähes joka kaupungissa ja kylässä. Monet ruotsalaiset ovat joutuneet kokemaan sen, että heidän tyttärensä raiskataan, heidän poikansa ryöstetään ja hakataan, ja monet meistä piilottelevat nyt lukittujen ovien ja hälytysjärjestelmien suojissa.
Ruotsalaiset ovat myös huomanneet, että he eivät saa enää vastinetta maksamilleen veroille, vaikka veroaste on maailman korkeimpia. Ruotsin koulut ovat romahtaneet OECD-maiden huipulta huonoimpien joukkoon. Sairaalapaikkoja on vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.
Eläkeläiset eivät tule toimeen eläkkeidensä varassa eivätkä saa tarvitsemaansa hoitoa. Esimerkkejä Ruotsin hyvinvointivaltion alamäestä on loputtomasti.
Minne rahat sitten menevät? Sen ymmärtää tyhmempikin. Massamaahanmuuton kustannuksista ei ole virallisia lukuja, mutta Tukholman kauppakorkeakoulun apulaisprofessori Jan Tullberg kirjoitti kirjassaan Låsningen muutama vuosi sitten, että kustannukset ovat noin 25 miljardia euroa. Joka vuosi.
Tullberg tekee hyvin selväksi, että poliittikkojen usein käyttämä argumentti massamaahanmuutosta väestön ikääntymisen paikkaajana on pelkkä pyramidihuijauksen kaltainen valhe.
Malmössä ruotsalaiset ovat jo vähemmistö. Itse asuin siellä 25 vuotta, kunnes en enää kestänyt aggressiiviseksi muuttunutta ilmapiiriä, joten vuosi sitten muutin pois ennen niin ihanasta kaupungista. Yhä useammat tuttavani puhuvat Ruotsista pois muuttamisesta – ja se ei ole mikään helppo asia ruotsalaisille, jotka ovat aina uskoneet elävänsä maailman parhaassa maassa. Mutta minne he voivat mennä?
Muutama viikko sitten kävin kollegani Conradin kanssa Ahvenanmaalla nähdäksemme, olisiko se hyvä paikka monikulttuuria pakeneville ruotsalaisille. Löysimme sieltä yhteiskunnan, joka muistutti 20-30 vuoden takaista Ruotsia. Kaikki sanoivat, että parasta Ahvenanmaalla on turvallisuus. Mutta kauhuksemme tajusimme, että Ahvenanmaakin on matkalla kohti ruotsalaismallista tuhoa. Poliitikot haluavat avata sinnekin vastaanottokeskuksia ja olla yhtä ”humanitaarisia” kuin ruotsalaiset.
Pyydän: älkää antako heidän tehdä sitä! Ahvenanmaa on niitä harvoja paikkoja Ruotsin ulkopuolella, missä kaikki puhuvat ruotsia, joten me saatamme tulla sinne hyvinkin pian – pakolaisina.
Ei ole helppoa saada ihmisiä ymmärtämään, miten nopeasti he voivat menettää maansa. He ymmärtävät vasta, kun ovat kokeneet sen itse. Ja silloin voi olla jo liian myöhäistä.
Itse olen yrittänyt kertoa ruotsalaisille massamaahanmuuton ja islamisaation kauhistuttavista seurauksista jo useiden vuosien ajan. Siitä hyvästä minua on haukuttu rasistiksi, muukalaisvihamieliseksi ja islamofobiksi jne. Jouduin myös jättämään urani valtamediassa voidakseni kertoa totuuden.
Olen näyttänyt ihmisille tilastoja ja numeroita, mutta he eivät ole halunneet kuunnella. Useimmat ihmiset eivät halua tietää pahoista asioista, he haluavat vain elää elämäänsä ja teeskennellä, että kaikki on hyvin. Siksi olen tullut siihen tulokseen, että meidänkin pitää alkaa puhua tunteista, kuten vasemmistoliberaalit ovat aina tehneet.
Mutta ei niistä valheellisista tunteita, kuten ”rakkaudesta koko maailmaa kohtaan” tai syyllisyyden tunteesta, koska ihosi on valkoinen ja olet syntynyt Euroopassa. Nämä ovat niitä valheellisia tunteita, joita vasemmistolaiset haluavat sinun kantavan, jotta he voisivat viedä sinulta maasi sinun velloessasi syyllisyyden tunteessa.
Me, jotka vastustamme massamaahanmuuttoa ja islamisaatiota, puhumme harvoin tunteista. Me puhumme rikostilastoista, maahanmuuton kustannuksista, asuntopulasta tai kouluihin, terveydenhoitoon ja vanhustenhoitoon kohdistuvista leikkauksista.
Kaikki nämä asiat ovat tietenkin tärkeitä, mutta tilastot eivät ole yhtä vaikuttavia kuin tunteet. Luulen, että tämän takia me emme hyvistä yrityksistämme huolimatta ole vielä tavoittaneet suurten joukkojen huomiota. Ihmiset tykkäävät tunteista enemmän kuin tilastoista ja rahasta, koska sellaisia ihmiset ovat.
Niinpä haluaisin teidän miettivän, miltä teistä tuntuu elää Pohjoismaissa näinä aikoina. Miltä tuntuu nähdä omassa maassanne kaapuun tai hijabiin tai niqabiin pukeutuneita ihmisiä? Miltä tuntuu, kun nämä ihmiset katsovat teitä täynnä inhoa ja ylemmyyttä, vakuuttuneina siitä, että vielä jonakin päivänä he ottavat vallan ja pakottavat teidät joko kääntymään islamiin, elämään kolmannen luokankansalaisena – dhimminä – tai kuolemaan?
Miltä tuntuu nähdä oma äitisi tai isäsi vaipuvan köyhyyteen, koska eläkkeitä leikataan joka vuosi? Miltä tuntuu nähdä oman lapsesi epäonnistuvan koulussa, koska koulussa vallitsee kaaos, jossa älykkäimmänkin lapsen on vaikea opiskella? Miltä tuntuu ajatella lastesi ja lapsenlastesi kohtaloa maailmassa, jossa ei enää ole demokratiaa, sananvapautta ja kaikki muita menneiden sukupolvien meille perinnöksi jättämiä hyviä asioita?
Minäpä kerron miltä minusta tuntuu: minusta tuntuu kuin olisin pakkoavioliitossa. Vanhempani (hallitus) ovat pakottaneet minut elämään sellaisen miehen (massamaahanmuutto) kanssa, joka kohtelee minua huonosti, lyö minua ja raiskaa minut, ja jos minä valitan tästä asiasta, minua haukutaan rasistiksi. Minulle sanotaan, että minulla oli aikaisemmin liian hyvä elämä, parempi kuin ansaitsin, joten nyt minun on annettava vähempiosaisille – ja tehtävä se hymyillen.
Rakkaat ystävät, minä en halua enää olla tässä pakkoavioliitossa!
Minä haluan eron väkivaltaisesta aviomiehestäni. Minä haluan mennä uimahalliin ilman että minun tarvitsee pelätä kourivia miehiä, joiden mielestä bikiniasuinen nainen on vapaata riistaa. Minä haluan tuntea oloni jälleen turvalliseksi kotikaupunkini kaduilla. Minä haluan sairaalojen ja koulujen olevan jälleen hyviä ja minä haluan vanhempieni pärjäävän eläkkeillään.
Minä haluan elää vapaata ja onnellista elämää maassa, johon synnyin, yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka rakastavat tätä maata ja haluavat suojella sitä. Näiden ihmisten ei välttämättä tarvitse olla tässä maassa syntyneitä eikä heidän tarvitse olla vaaleita ja sinisilmäisiä, mutta heidän on rakastettava minun maatani ja oltava valmiita uhraamaan kaikkensa sen eteen. Minä haluan tuntea oloni turvalliseksi. Haluan luottaa siihen, että naapurini suojelevat minua ja että maanmieheni ovat valmiita lähtemään vaikka sotaan suojellakseen meitä kalifaatilta.
Minun maani on Ruotsi ja teidän maanne on Suomi. Mutta se mitä olen sanonut pätee kaikkiin Euroopan maihin. Ennen kuin kierot poliitikot päättivät romuttaa Euroopan kansallisvaltiot, Euroopassa vallitsi aito ja kukoistava monikulttuurisuus. Meillä oli ranskalainen, englantilainen, saksalainen, puolalainen, suomalainen, ruotsalainen jne. kulttuuri. Jos me emme pysäytä massamaahanmuuttoa hyvin pian, meille ei jää enää minkäänlaista kulttuuria. Silloin meillä on vain islam eikä mitään muuta. Ja se ei tuntuisi hyvältä.
Joten alkakaa puhua tunteistanne. Puhukaa ystävillenne, naapureillenne ja työkavereillenne siitä, miten surullisia olette, miten huolissanne olette lastenne tulevaisuudesta ja miten peloissanne olette ajatellessanne Euroopan islamisoitumista. Minusta tuntuu, että moni heistä kuuntelee ja on samaa mieltä. Eräänä päivänä hekin ehkä sanovat saman minkä me sanomme nyt: Minä haluan maani takaisin!
Berliinin Kottbusser Tor, paikka keskellä Kreuzbergin suosituinta aluetta. Viime vuonna pohjoisafrikkalaiset rikolliset ottivat alueen haltuunsa.
Kauppiaat kuten Ali Domusch ovat epätoivoisia. Hänen leipomonsa edessä pyörivät huumekauppiaat karkottavat asiakkaat.
Ryyppäämistä, ryyppäämistä, metelöintiä, tappeluita, … todella, todella vaarallista täällä!
Muutkin kauppiaat ja paikalliset asukkaat puhuvat pelon ilmapiiristä.
Liioittelematta todistamme joka päivä rikollista toimintaa.
Väkivaltaa, he eivät kunnioita ketään...
He ovat röyhkeitä, ihmiset, jotka istuskelevat liikkeen edessä olevilla tuoleilla, heidän päälleen hyökätään suoraan ja heidät ryöstetään.
Se, mitä Kölnissä tapahtui, ei ole mitään, sitä samaa tapahtuu täällä päivittäin. Joka päivä! Puukotuksia silmiemme edessä, ja myös murhia, joita ei selvitetä, koska ihmiset vain katoavat.
Niin kutsutut haliryöstäjät ovat olleet ongelma jo pitkään. Tarkkailemme tilannetta piilokameralla.
Huumeita myydään keskellä toria. Tämä diileri kertoo olevansa turvapaikanhakija Tunisiasta. Aivan hänen vieressään taskuvaras huomasi seuraavan uhrinsa. Ja… hän seuraa naista.
Lauantai-ilta täällä. Miten vaarallista on olla täällä julkisella paikalla? Varsinkin naisena? Laitoimme tyhjän lompakon reppuumme.
Heti alikulkutunnelissa huomasimme ryhmän nuoria naisia, joita ahdisteltiin ja kutsuttiin lutkiksi.
Kun toimittajamme kulki miesten ohi, hän tuli pelokkaaksi. Hän tunsi, miten joku hengitti hänen niskaansa. Myöhemmin hän tajusi, että juuri silloin hänen lompakkonsa varastettiin.
Hetki sen jälkeen näimme yhden epäillyistä uudelleen. Tällä kertaa hän yrittää varastaa pariskunnalta. Tappelu puhkeaa. Varas heittää pullon pariskuntaa päin.
[Saksalainen nainen huutaa: “sinä huoranpenikka!”]
Ja sen jälkeen käynnistyy takaa-ajo. Ylätasolla epäilty tavoitetaan, mutta tilanne eskaloituu.
Emme näytä varkaan mukilointia.
Asukkaat ovat hermostuneita ja pohtivat katupartiointia.
Hätänumeroon soittamisen jälkeen poliisit saapuvat ja kirjaavat libyalaismiehen tiedot ja päästävät hänet menemään. Normipäivä Kottbusser Torilla.
Poliisi ei ole onnistunut saamaan tilannetta haltuun. Rikollisjengejä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Yli vuoden ajan ovat sosiaalityöntekijä Ercan Yasaroglu ja yrittäjät lähettäneet kirjeitä poliitikoille.
Berliinin sisäministeri vastasi lyhyesti viime kesänä: “Rikollisuus ei ole kasvanut; se on vain asukkaiden kuvitelmaa.”
Berliinin senaatti ei ole kantanut vastuuta tästä laittomasta tilasta. He eivät ole mielestään vastuussa. Poliittista kannanottoa ei tule.
Tunnemme, että poliitikot, hallinto ja poliisi ovat kääntäneet meille selkänsä. Olemme tavanneet poliitikkoja, olemme yrittäneet puhua kaikille. Mutta… mitään ei tapahdu.
Tilastot näyttävät, miten vakava tilanne on. Pelkästään vuonna 2015 tällä torilla ilmoitettiin 2116 ryöstöä. Väkivaltarikosten määrä on kasvanut 30 %, ryöstöjen 55 %.
Tämä tilanne johtuu pitkään jatkuneesta poliisin puuttumattomuuspolitiikasta, Poliisiliitto kritisoi.
[Bodo Pfalzgraf Berliinin poliisiliitosta] Tällä hetkellä en voi – tietysti poliisin tulee taistella rikollisuutta vastaan – mutta se ei voi täyttää tehtäviään henkilökunnan puutteen vuoksi.En ole huomannut, että poliitikoilla olisi mitään aikeita siivota näitä alueita.
Sillä välin Berliini on täyttynyt tällaisilla alueilla, joissa huumerikollisuus on täysin riistäytynyt käsistä. Täällä Görlitzer Bahnhofin metroasemalla huumediilerit ovat heti kimpussamme.
Ulkona poliisilla on tilanne päällä, mutta siitä huolimatta lukemattomat diilerit notkuvat vieressä täysin rauhassa. Tämä nuorukainen haluaa myydä meille kovia huumeita kuten kokaiinia tai piriä.
Etkö pelkää poliisia? Niin, sinä siinä. — En…
Huumekauppaa suoraan poliisin edessä. Kuinka nämä rikolliset voivat olla näin röyhkeitä? Tästä kertoo meille yksinoikeudella berliiniläinen siviilipoliisi haastattelussa.
Päivittäin kun pidätämme näitä haliryöstäjiä ja diilereitä joskus 20, 30, 40 kertaa, niin oikeuslaitos vapauttaa heidät. Se on turhauttavaa, sillä nämä tekijät tikahtuvat nauruun pidätystilanteessa, sillä he tietävät pääsevänsä takaisin kadulle saman tien.
Seurauksena on, että tekijät ovat yhä väkivaltaisempia uhrejaan ja myös poliisia kohtaan.
On tosiasia, että monia asioita vähäteltiin kuten taskuvarkauksia ja pienimuotoista huumekauppaa. Tällaista politiikka on ollut Berliinissä pitkään. Viranomaiset sivuuttavat kansalaisten turvallisuudentarpeen, koska he eivät ryhdy järeämpiin toimiin ja anna ankarampia rangaistuksia.
Takaisin Berliiniin. Täällä kameravalvonta on useita ärsyttävä aihe.
Berliinin sisäministerillä (CDU) on ainoastaan projekti suunnitteilla. Enempään ei ole mahdollisuuksia SPD:n takia.
Lykkää. Keskustele. Niin berliiniläistä.
Tällä välin Berliinin Moabit-kaupunginosasta on tulossa vaarallinen alue. Täällä pohjoisafrikkalaiset diilerit tyrkyttävät huumeita ohikulkijoille keskeytyksettä.
Pimeä puisto, jossa taskuvarkaudet ja väkivaltaisuudet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Kansalaiset ovat raivoissaan.
Ei tätä voi hyväksyä. Iltaisin kun tulen töistä tai jostain tapahtumasta, minua pelottaa mennä sinne; minua ahdistellaan.
Oikeasti tämä puisto on erittäin viihtyisä, siihen on laitettu paljon rahaa, mutta nämä tunisialaiset ja muut ovat pilanneet sen täysin, oikeasti, täällä ihmiset [...] hasiksen ja sen sellaisten kanssa, ei tämä ole oikein.
Mielestäni tämä on aika vakavaa, koska kaikki tämä… no, tämän annetaan tapahtua. Kaikki tietävät tämän eikä kukaan tee mitään.
Ralk Knispel on Berliinin Asianajajaliitosta. Hän arvostelee sitä, että puuttuu poliittista tahtoa toteuttaa nollatoleranssia kaikkia rikollisia kohtaan.
Emme tiedä, onko poliitikoilla mitään suunnitelmaa, ja jos on, emme tiedä, millainen. Tosiasia kuitenkin on, että viranomaiset eivät puutu rikollisuuteen kuten esimerkiksi Münchenissä ja tälle on ollut hyväksyntä jo vuosia. Monen vuoden ajan poliisin resursseja on leikattu, kuten myös tuomioistuinlaitoksen, ja samalla oletetaan virheellisesti, että samalla henkilöstömäärällä tehtävät voitaisiin hoitaa kunnolla. Varoitimme tästä ja nämä uhkakuvat ovat toteutuneet täsmälleen.
Katujen järjestäytynyt rikollisuus kasvaa, koska Berliinin politiikka on epäonnistunut.
